Hankintayksikön terveiset julkisten hankintojen kehittämiseen 

Hallitusneuvotteluissa käydään parhaillaan keskustelua siitä, miten julkista taloutta tasapainotetaan. Julkisissa hankinnoissa säästäminen on nostettu vahvasti esiin ja aihetta on myös tutkittu viime aikoina laajasti. Yleinen johtopäätös on se, että kilpailua pitää lisätä. 

Hankintayksiköiden ja tarjoajien hallinnollisen taakan keventäminen tekisi julkisista hankinnoista tehokkaampia ja tarjoajille kiinnostavampia.

Olemme samaa mieltä siitä, että julkisissa hankinnoissa on iso säästöpotentiaali, joka voidaan saavuttaa lisäämällä yritysten kiinnostusta julkisiin hankintoihin. Kokemuksemme on kuitenkin osoittanut sen, että useat keskusteluissa esitetyt keinot kilpailun lisäämiseksi eivät ole toimivia. Ne aiheuttaisivat vain lisää monimutkaista sääntelyä, mikä on omiaan pikemminkin vähentämään julkisten hankintojen houkuttelevuutta ja tarjousten määrää kilpailutuksissa.

Nykyistä tehokkaampia julkisia hankintoja edistetään parhaiten ratkaisemalla hankintojen keskeiset haasteet. Niin kauan kun lainsäädännön velvoitteet tekevät julkisista hankinnoista mutkikkaita ja hankintamenettelyistä raskaita, emme usko kilpailun lisääntyvän.

Vuosien kilpailutuskokemuksella ehdotamme, että sääntelyn lisäämisen sijaan hankintojen kehittämisessä otetaan huomioon nämä näkökulmat:

• Tärkeintä on kilpailuttaa julkiset hankinnat hankintalain mukaan avoimesti ja tasapuolisesti, ilman suosivia tai syrjiviä käytäntöjä tai epäasiallisia vaikuttimia. 
• Hankintalakiin ei tule lisätä uusia velvoitteita, jotka lisäisivät tarjoajien ja hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. Hankintalaissa ei siten tulisi säätää kategorisesti esimerkiksi velvoitetta uusia tarjouskilpailua, jos on saatu vain yksi tarjous. Tarjouskilpailujen uusiminen vaikeuttaa hankintoja ja voi johtaa korkeampiin hintoihin. Laissa ei myöskään tulisi laajentaa valitusoikeutta hankintojen suunnitteluvaiheen ratkaisuihin, kuten päätökseen toteuttaa hankinta hankintayksikön näkökulmasta tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena. 
• Hankintalaista tulee poistaa sellaiset kansalliset velvoitteet, joihin EU-lainsäädäntö ei meitä velvoita. Myös uusiin, EU:sta tuleviin säädöksiin tulee suhtautua kriittisesti, ja niiden tulee perustua komission huolelliseen vaikutusarviointiin.
• Kansallisesti ei tulisi säätää hankintayksiköille velvoitteita soveltaa monia, usein keskenään ristiriitaisia yhteiskunnallisia tavoitteita yksittäisissä hankinnoissa. Lisätavoitteiden suorat ja epäsuorat kustannukset on voitava ottaa huomioon hankintoja toteutettaessa.  
• Hallinnollista työtä pitäisi vähentää digitaalisin keinoin ja mahdollistaa kaikille hankintayksiköille tarjoajien taustatietojen tarkastaminen automaattisesti tietokannoista. 
• Julkisia hankintoja koskevien valitusten käsittelyajat pitää saada lyhyemmiksi, jotta kilpailutusten tuomat hyödyt eivät vesity päätöksiä odottaessa.

Julkisia hankintoja tulisi kehittää ensisijaisesti hankintaosaamista lisäämällä, kilpailun hyödyt tunnistamalla sekä hyviä käytäntöjä jakamalla. Hankintayksiköiden ja tarjoajien hallinnollisen taakan keventäminen tekisi julkisista hankinnoista tehokkaampia ja tarjoajille kiinnostavampia. Julkisten hankintojen perusasioiden kuntoon saattamisella voidaan lisätä kilpailua ja aikaansaada merkittäviä säästöjä julkiseen talouteen huomattavasti tehokkaammin kuin sääntelyn lisäämisellä. 

Lakimies Jarkko Hallikainen
Lakimies Laura Hauta-aho
Yksikönpäällikkö Petra Huhtala
Lakimies Virpi Jalonen
Lakimies Pauliina Juntunen
Lakiasiainjohtaja Eija Kontuniemi
Johtava lakimies Kirsi Kunnas-Leinonen
Lakimies Judit Lainio
Johtava lakimies Karolina Lehto
Johtava lakimies Petri Muranen
Lakimies Jussi Ratsula
Johtava lakimies Jukka-Pekka Salmela
Lakimies Antti Tuukkanen
Lakimies Jutta Uusitalo