Hankintojen laatu puhuttaa jälleen...

Hyvät kollegat, tiesittehän, että hankintalakia ollaan taas muuttamassa? Lakiluonnos ja lausunnot löytyvät lausuntopalvelusta. Yksi muutosehdotuksista liittyy jälleen hankintojen laatuun.

Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan ”Hankintalakia kehitetään ohjaamaan hankintayksikköjä ottamaan huomioon kokonaistaloudellisuuden kriteereinä ensisijaisesti hinta-laatusuhdetta ja kokonaiskustannuksia ja käyttämään pelkkää hankintahintaa kriteerinä vain rajatusti”. Tuloksena oli pykäläehdotus, jossa lisätään kokonaistaloudellisen edullisuuden käsitteeseen uusi kohta: ”Kokonaistaloudellisesti edullisin voi myös olla sellainen hinnaltaan edullisin tarjous, joka täyttää hankintayksikön hankinnan kohteelle sekä tarjoajalle asettamat vaatimukset”.

Hankintalain kokonaistaloudellisen edullisuuden käsitehän perustuu hankintadirektiivin 67 artiklaan. Artiklassa esitetään hankintasopimuksen tekoperusteiden vaatimuksia, kuten liittymää hankinnan kohteeseen, ja esitetään esimerkkejä erilaisista kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteista. Artiklan 5 kohdassa velvoitetaan kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteiden suhteellisen painotuksen ilmoittamiseen hankinta-asiakirjoissa.

Hankintadirektiivin käsitteitä ei pitäisi kansallisesti muuttaa

Lausuntokierroksella ollut pykäläehdotus ei vastaa hankintadirektiiviä. Kansallisesti ei tulisi ”säätää”, eikä ainakaan säätää direktiivistä poikkeavalla tavalla keskeisistä hankintaan liittyvistä käsitteistä. Käsitteeseen ei tulisi sotkea tarjousmenettelyn kulkuun liittyviä vaiheita, kuten tarjousten tarjouspyynnönmukaisuuden tai tarjoajien soveltuvuuden arviointia, sillä tämä ei vastaa lainkaan direktiivin logiikkaa. Pykäläehdotus aiheuttaa myös käytännön ongelmia, esimerkiksi sen, miten kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteet on ilmoitettava, jos perusteet liittyvät hankintamenettelyn vaiheisiin.

"Pykäläehdotus aiheuttaa myös käytännön ongelmia."

Lakiehdotuksessa edellytetään myös laatuun liittyvää perusteluvelvoitetta hankintapäätöksessä. Vastaavasta perusteluvelvollisuudesta on kuitenkin jo säädetty, sillä halvimman hinnan käyttäminenon perusteltava hankinta-asiakirjoissa tai hankintaa koskevassa kertomuksessa.Ehdotus on tältäkin osin sekava. Kantaa ei myöskään ole otettu siihen, soveltuuko (ja miten) lain 146 §:n muutoksenhaun rajoitukset hankintapäätöksen uuteen sisältöön.

Laadukkaiden hankintojen tekeminen on jo nyt mahdollista

Hankintojen laatua ei paranneta uusilla sekavilla lain muotomääräyksillä. Laadukkaiden hankintojen tekeminen on jo nyt mahdollista. Hankintalaki antaa hyvät mahdollisuudet hankintojen vaatimusmäärittelyyn, sopimusehtojen laatimiseen, tarjoajien soveltuvuusvaatimusten asettamiseen sekä kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden asettamiseen. Väitän, että hankintojen laadun parantamiseksi ensisijaisesti pitäisi parantaa hankintayksiköiden osaamista ja resursseja sekä hankintojen suunnitelmallisuutta. Näitäkin tärkeämpää on panostaa sopimusvalvontaan, eli siihen, että valvotaan, että saadaan sitä, mitä on kilpailutettu ja puututaan poikkeamiin.

Knoppologian lisäämisen sijaan sääntelyä tulisi keventää, jotta hankintayksiköt voisivat keskittyä tärkeisiin asioihin: laadun määrittelemiseen, kilpailun aikaansaamiseen, kustannuksiltaan järkevien tarjousten saamiseen sekä omien strategisten tavoitteiden edistämiseen. 

Jos aihe kiinnostaa, edelleen ajankohtaista asiaa on edellisessä tähän aiheeseen liittyvässä blogissani kuuden vuoden takaa. Silloin aihe edellisen kerran oli tapetilla